AaroKustaanheimo

Heliumpallot ja heliumin riittävyys

Kertakäyttöisten ilmapallojen täyttö heliumilla on vakavaa tuhlausta. Vaikka maailmankaikkeudessa helium on vedyn jälkeen yleisin alkuaine niin maapalolla se on suhteellisen harvinainen ja käytännössä uusiutumaton luonnonvara. Ulkoavaruuden helium on toistaiseksi parhaan tiedon mukaan syntynyt suurimmaksi osaksi alkuräjähdyksessä ja tähtien sisällä fuusioreaktioissa. Maassa se on useimmiten syntynyt radioaktiivisen alfahajoamisen seurauksena. Sitä on siksi maakaasussa tietyillä alueilla niin paljon, että sitä kannattaa siitä erotella. Ydinvoimaloissakin toki syntyy hieman heliumia, mutta sitä ei niistä kannata ottaa talteen.

Koska heliumia tarvitaan moniin tarkoituksiin eikä se uusiudu nopeasti niin ehdotan, että asetus vedyn tai muun palavan kaasun käyttämisestä ilmapallojen täyttökaasuna kumottaisiin ja sen sijaan kiellettäisiin kertakäyttöisten ilmapallojen täyttö heliumilla. Vedyllä täytettyjä ilmapalloja olisi toki käsiteltävä varovasti eikä niitä esimerkiksi välttämättä kannata tuoda sisään. Jos niille kuitenkin määriteltäisiin maksimikoko, niin yhden sellaisen räjähdysmäinen palaminen ei kuitenkaan ehkä olisi kovin vaarallista.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/29/fysiikkaa-ilmapalloilla

https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/laakareilta-tiukka-mielipide-vappup...

http://plus.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/19730109

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Mielenkiintoinen asia, jota en ole tullut edes ajatelleeksi. Väkimäärän kasvaessa tällä pallolla moni asia tulee loppumaan käsiin. Heliumia en osannut yhdistää tähän.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Vetypallot ovat ainakin ulkotiloissa enimmäkseen harmittomia. Intissä tuli -tietenkin- kokeiltua säähavaintopallon posauttamista. Sytyttimen laatiminen oli hankilaa ja lopputulos pettymys. Pallo hajosi, mutta mahtoiko siitä vedystä palaa juuri mitään.

Tietyllä kunnioituksella vedyn käsittelyyn on kuitenkin suhtauduttava. Palloja suurempi ongelma taitaisi olla täyttöpullojen säilyttäminen. Vetykaasupullossa on jo melko ikävästi energiaa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tämä on toki tärkeä aihe. Sinällään käyttö jakautuu seuraavasti:

  • Kryogeniikka 32 %
  • Paineistus- ja tyhjennysjärjestelmät (esim. rakettimoottoreissa) 18 %
  • Hitsaus 13 %
  • Hallituissa ilmakehissä (suojakaasuna, supersonisissa tuulitunneleissa, jne) 18 %
  • Vuotojen havaitsemisessa 4 %
  • Hengitysseoksissa (sukellus jne) 2 %
  • Muut 13 % (ilmalaivat, ilmapallot ja monet muut sovellukset)

En löytänyt täsmällistä lukua ilmapallojen osuudelle, mutta voisi olla joitain prosentteja. Vaikka säästöjen pitäisi tietenkin kohdistua kaikkiin käyttötarkoituksiin, voisi ajatella, että monesta muusta suuremmasta kulutuskohteesta voisi tinkiä ensin, joissa vaihtoehtoja ehkä löytyisi helpommin jos hinta on korkeampi.

Toki vappupallojakin ehkä ostettaisiin harkitummin, jos kaasun hinta olisi selvästi suurempi. Nyt aika suuri osa palloista on nopeasti vuotavia, usein täytetään pari päivää kestäviä latex-palloja, vaikka kaupoissa myydään kuukausia kestäviä vahvoja tehdastäytettyjä palloja.

Käyttäjän AaroKustaanheimo kuva
Aaro Kustaanheimo

Oleellinen kysymys heliumin käytössä on se, pääseekö se karkaamaan. Sukelluskäytössä saattaisi joissakin tapauksissa olla esimerkiksi mahdollista johtaa uloshengitetty helium letkulla talteen. Vetytäytteisistä ilmapalloista saataisiin turvallisempia, jos ne valmistettaisiin lateksia vahvemmasta aineesta.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Lateksia käytetään pääasiassa ilmatäytteisille ilmapalloille. Ainakin kaikki kaupoissa myytävät heliumpallot ovat aluminisoitua mylar-kalvoa (boPET-muovia). Siinä, kun latexpallo hiipuu ilmaa raskaammaksi noin vuorokaudessa, mylarpallot kestävät helposti kuukauden.

Siinä on tosin merkitystä myös sulkemistavalla. Latexpallot yleensä vain sidotaan kiinni, kun taas tehdasvalmisteiset mylarpallot sulatetaan kiinni, aivan kuten vakuumipakkauksissa, johon mylaria usein käytetään. Jotkut myyjät kyllä täyttävät mylarpallotkin itse ja sulkevat sitomalla, jotka vuotavat ehkä vielä pahemmin kuin sidotut latexpallot.

Mylar on PET-muovina myös varsin kuumankestävää, sulamispiste on noin 260°C ja aluminisointi voinee vielä parantaa sitä. Lateksilla ei taida olla tarkkaa sulamispistettä, mutta alkaa heikentyä jossain 100°C:n tietämillä. Aluminisoitu mylar taitaa olla myös huomattavasti mekaanisesti kestävämpää kuin latex.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset